Ajan hengessä Ajatuksia yhteiskunnasta ja sen tilasta.

Kuka pelkää Bernietä?

  • Bernie Sandersin kannattajat eivät luota perinteiseen mediaan
    Bernie Sandersin kannattajat eivät luota perinteiseen mediaan

Kukapa olisi vielä vuosi sitten uskonut, että Yhdysvaltojen presidentinvaalien ennakkosuosikki on demokraattiseksi sosialistiksi julistautuva 74-vuotias senaattori, jonka keskeisimmät tavoitteet ovat Wall Streetin sääntely, järjestelmällisen korruption kitkeminen ja pohjoismaalaisen sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion luominen? Ei varmasti kukaan.

Niin vain kuitenkin kävi, että tiistaina järjestetyssä New Hampshiren esivaalissa Bernie Sanders murskasi eliitin suosikki Hillary Clintonin ylivoimaisesti. Jo viikkoa aikaisemmin Iowassa Sanders venyi hätkähdyttävään tasapeliin, kun entisen ulkoministerin ja joulukuuhun asti käytännössä median aggressiivisesti väheksymä vermontilaissenaattorin eroksi muodostui vain prosentin kymmenyksiä. Vaikka Clintonilla on edelleen valtakunnallisella tasolla johto, Sanders on kirinyt muutamassa kuukaudessa eron virhemarginaaliin. Ehdokkaiden trendit kulkevat täysin päinvastaisiin suuntiin.

Sandersin menestys on ollut järkytys paitsi Yhdysvaltojen, myös Suomen oikeistolaiselle eliitille eli establismentille (englanninkielen sana "establishment" kääntyy suoraan "valtaa pitävät", mutta tämä ilmaus ei ole kovin hyvä. Pikemminkin sillä tarkoitetaan vallassa olevaa järjestelmää ja sitä ylläpitäviä ihmisiä, eli eliittiä). Eteenkin tämä on näkynyt median suhtautumisessa Sandersiin, joka on ollut mielenkiintoista seurattavaa niin molemmissa maissa. Ei ole salaisuus, että Suomen media on yksi Euroopan oikeistolaisimmista. Se että iso osa suomalaisista ei ollut edes kuullut Bernie Sandersista ennen viime tiistaita on vain yksi osoitus tästä. Yhdysvalloissa isot mediatalot ovat avoimesti tukeneet Clintonia ja tehneet kaikkensa vähätelläkseen Sandersia ja hänen tukijoitaan. Sama vähättely on ulottunut suomalaiseen mediaan asti, joka on ollut enemmän innoissaan jopa tosi-tv-tähti ja perintömiljonääri Donald Trumpin "hassunkurisesta" kampanjasta.

Helsingin Sanomien Laura Saarikoski moitti Sandersia Iowan esivaalien jälkeen kompromissihaluttomaksi radikaaliksi ja ylisti Clintonia kokeneeksi ja realistiseksi vaihtoehdoksi. Yle maalasi Sandersia samaan kastiin Donald Trumpin kanssa uutisoiden, miten New Hampshiressa "Trump ja Sanders imuroivat vihaisten äänet" - samaa ilmausta, jota Ylessä käytettiin myös Kreikan Syriza-puolueen menestyksen selityksestä. Saska Saarikoski taas manasi Facebookissa, miten Sandersista tulisi varsinaisissa presidentinvaaleissa "Stalinin oikea käsi" ja veikkasi seuraavan presidentin olevan republikaani.

On ymmärrettävää, että Sanders asettaa Suomen oikeiston äärimmäisen vaikeaan rakoon. Yhdysvallat on ollut koko eurooppalaiselle oikeistolle vapaan markkinatalouden esikuva ja soihdunkantaja. Se että tämä ihannejärjestelmä on nyt poikinut laajan protestiliikkeen, joka saattaa muuttaa järjestelmää suuntaan, josta oikeisto on vuosikymmeniä pyrkinyt pois, on pelottava ajatus. Etelä-Euroopan laitavasemmiston nousu on vielä voitu selittää epätoivolla ja kreikkalaisten laiskuudella, mutta talouskurista jo selvinneiden Portugalin ja Espanjan tilanne vaati jo strategista vaikenemista. Iso-Britannian Jeremy Corbynin Suomen mediaeliitti ilmeisesti vain toivoo katoavan johonkin. Mutta Yhdysvaltojen presidentti on jo sellainen pesti, jossa olevaa laitavasemmistolaista ei voi noin vain lakaista maton alle.

Bernie Sandersin presidentinvaalikampanja on vallankumouksellinen monella tavalla. Tähän asti on pidetty selvänä, että Yhdysvaltojen politiikassa ei ole mahdollista pärjätä ilman hyviä suhteita maan finanssieliittiin ja sitä kautta saatavaa rahoitusta. Sanders on kuitenkin kerännyt vaalikassansa ilman ainuttakaan miljonääriä tai suuryritystä. Suurin osa hänen rahoituksestaan koostuu pienistä yksityislahjoituksista, joita hän on kerännyt määrällisesti ennätysmäärän. Hän on modernin aikakauden ensimmäinen demokraattiehdokas, jolla ei ole lainkaan ns. "Super PACiä". Muita Sandersin tukijoita ovat muun muassa ammattiliitot ja hyväntekeväisyysjärjestöt. Sandersin kampanjan kärki onkin ollut Clintonin kritisoimisessa tämän kiinteistä suhteista Wall Streetiin. Clinton on esimerkiksi saanut miljoonia dollareita Goldman Sachsilta suoraan omiin taskuihinsa.

Toisin sanoen menestymällä Bernie Sanders uhkaa koko Yhdysvaltojen poliittista järjestelmää, joka perustuu poliitikkojen avoimeen lahjontaan ja suuryritysten intressien toteuttamiseen. Amerikkalaiset ovat kyllästyneitä tähän. Siitä kertoo myös Donald Trumpin nousu republikaanien ehdokastaistelun kärkeen. Trump on newyorkilaisena, arvoiltaan suhteellisen liberaalina ja poliittisesti kokemattomana hyvin kaukana perinteisistä republikaaniehdokkaista, mutta jopa hänen avointa rasismiaan ja egoismiaan enemmän ihmisiin vetoaa se, että hän ei ole osa establismentia. Myös Trump käy kampanjaa ilman Super PAC:iä, lähinnä omilla rahoillaan.

Osansa tästä lahjonnasta on aina saanut myös Yhdysvaltojen suuret mediatalot. CNN, CNBC, ABC ja Fox News ovat kaikki suuryrityksiä, joiden tuloista suurin osa tulee vaalikampanjoiden mainostuloista. Rahan poistaminen politiikasta ei luonnollisesti sovi heille yhtään enempää kuin Sandersin ajamat veronkorotukset.

Vielä kymmenen vuotta sitten median vastustamalla ehdokkaalla ei olisi Yhdysvalloissa ollut mitään mahdollisuuksia. Nyt tilanne on täysin eri. Ratkaisevan eron on tuonut internet. Toisin kuin Suomessa, laadukkaalla verkkojournalismilla on Yhdysvalloissa jo ehtinyt kehittyä vankka pohja. Siinä missä Suomessa verkkojournalismi tarkoittaa lähinnä iltalehteä ja "vaihtoehtomedia" kaiken maailman matutvittuun- ja näinparanetsyövästäruokasoodalla -soopaa, Yhdysvalloissa on pelkästään netissä toimivia, kriittisiä ja journalistisesti laadukkaita uutissivustoja omine uutislähetyksineen, studioineen ja asiantuntijoineen. Amerikkalaisnuorista suurin osa seuraa uutisia lähinnä internetistä ja esimerkiksi CNN:n uutislähetysten katsojien keski-ikä on noussut muutamassa vuodessa yli 60:n. Sandersia kannatti New Hampshiren vaaleissa 80 % alle 25-vuotiaista.

On koittamassa aika, jolloin pieni mediaeliitti ei voi enää muodostaa koko kansakunnan kollektiivista totuutta. Ymmärrettävästi tämä pelottaa median edustajia niin Yhdysvalloissa kuin sen ulkopuolellakin. Alitajuisesti mediassa ajatellaan, että jos he ovat väärässä näin isossa asiassa, se johtaa väistämättä jonkinlaiseen murrokseen. Suomalaisen median reaktiot Sandersiin ovat oireilua tässä ajatuksesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Tässä on vain se ongelma, että itseään sosialistiksi kutsuva tuskin voi nousta presidentiksi asti. En ole seurannut Sandersia, mutta pahoin pelkään, että keskitien eliitin hyväksymä ehdokas on lopulta voittaja. En usko, että suurin osa äänestäjistä hyväksyy myöskään Trumpia.

Käyttäjän elmorautio kuva
Elmo Rautio

Niinhän sitä voisi luulla ja osa luuleekin. Mutta luuloksi se jääkin. Ajat ovat muuttuneet sitten Reaganin ja kylmän sodan. Sosialismi on USA:ssa pienempi mörkö kuin mitä se on Suomessa.

http://inthesetimes.com/article/18106/americans-so...

Sari Haapala

Pohjoismaalainen sosiaalidemokraattinen hyvinvointivaltio ei kyllä tällä hetkellä voi erityisen hyvin, ja onkin esitetty kysymyksiä onko taloudellinen hyvinvointi tullut tämän vuoksi vai siitä huolimatta: http://fortune.com/2016/01/26/democrat-bernie-sand...

Muutenkin vertailukohtana on yleensä ollut Ruotsi, eikä Suomea mainita keskusteluissa juurikaan.

Lisäksi Sanders ei edelleenkään kai ole ennakkosuosikki, vai onko tilanne muuttunut kahden viimeisen päivän aikana näin radikaalisti?

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Amerikkalainen sosialisti on vähän sama kuin Suomalainen Kokoomuslainen.

Eipä tuon maan politiikkaa paljonkaan koskaan muutu, ja enpä nyt vielä laskisi Clintonia ulos, raha siellä vielä puhuu.

Ja toisaalta se nyt on Suomalaisille ihan sama kuka siellä kekkuloi.

Janne Pohjala

Suomen ulkopolitiikasta päättää ja armeijaa komentaa nykyään USA, joten kyllä sillä on merkitystä.

Meidän päättäjillämme ei ole enää muuta roolia USA:n ja EU:n kenkien kirkkaaksi nuolemisen välissä muuta kuin toivoa mukavaa palkintovirkaa vaivanpalkaksi.

Pasi Harjamäki

Johan se nyt Suomen pakolaistilannekin osoittaa, ettei se ole aivan sama kuka Yhdysvalloissa heiluu presidenttinä.

Sari Haapala

Onko se kirjoittajan oma mielipide, jos kääntää ja lainaa toisen kirjoittaman tekstin ja esittää sen omanaan?

Käyttäjän PauliLaasonen kuva
Pauli Laasonen

Kuka sen sosialismin mörköysasteen on mitannut, monikin uskoo asioiden olevan niin kuin itse toivoo niiden olevan. Hokihan se Halonenkin että Venäjä kulkee kohti demokratiaa vaikka suunta oli ja on päinvastainen. Kerran kommunisti aina kommunisti. USAsa on ehkä vastaliike sille että on menty osittain liikaa oikealle eli demokratialla on taipumus korjata tilanne. Mutta jos olet käynyt USAsa ja jutellut ihmisten kanssa niin perusasioissa kaikki ovat kapitalisteja ja haluavat valtion roolin mahdollisimman pieneksi. Mieluimminkin haaveilevat ajasta jolloin kaikilla oli isot autot ja täys työllisyys ei se työllisyys sielä nytkään ole huono työttömyys on noin 5 prosenttia

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Toivotaanko että on energisempi kuin moitittu Obama joka raukka ei puuttunut sotilaallisesti Syyrian sotaan toisin kuin Bush joka pisti Irakin pysyvästi matalaksi (onneksemme)?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Bush joka pisti Irakin pysyvästi matalaksi (onneksemme)?"

Meidän onni kun irakilaiset ovat nyt Suomessa.

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Sanders saattaisi toisaalta olla hyvä presidentti, toisaalta huono. Älykkäät ihmiset tuppaavat pärjäämään huonosti politiikassa. Pystyisikö Sanders laittamaan kampoihin maailmanpolitiikan kovaa pelaaville kavereille, kuten venäläisille tai kiinalaisille?

Eikös sitä sanota, että Carter oli huono presidentti kun oli niin älykäs ja Reagan hyvä presidentti koska oli niin hölmö.

Toimituksen poiminnat