*

Piikkejä lihassa Ajatuksia yhteiskunnasta ja sen tilasta turhia kiertelemättä.

Vasemmiston on murskattava Euroopan Unioni

Vuosi 2015 tullaan painamaan historian kirjoihin vuotena, jolloin Euroopan Unioni ylitti vaarallisen rajan. Kreikan  hallituksen pakottaminen polvilleen pankkien avulla ja Portugalin tuore farssi ovat osoittaneet, että demokratialla ei ole sijaa unionissa. Virallinen doktriini, talouskuri, on kuin marxismi-leninismi entisessä Neuvostoliitosta. Siitä poikkeamista ei sallita missään tapauksessa, oli kansalaisten, jäsenvaltioiden johtajien tai taloustieteilijöiden mielipide mikä tahansa.

Kreikka ja Portugali eivät todellakaan tule jäämään viimeisiksi maiksi, jossa demokratian yli kävellään "unionin vakauden" nimissä. Komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker totesi jo paljastavasti, että eurosopimusten vastaista demokraattista vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti voi olla. Vielä toistaiseksi EU:n mielivalta koskee vain kriisimaita, joita se voi pitää pihdeissään pankkien avulla. Vakavaraisimmilla jäsenvaltioilla on vielä jonkin verran omaa liikkumavaraa, mitä vientivoittoisempi, sen enemmän.

Tästäkin uhkaa kuitenkin tulla loppu, mikäli Euroopan oikeiston ja eteenkin komission tavoite fiskaaliunionista toteutuu. Tällöin EU sinetöitäisiin talouskurin linnakkeeksi, liittovaltioksi ilman säännöllisiä sisäisiä tulonsiirtoja.

On selvää, että tällainen kehityskulku palvelee aniharvojen etuja. EU on nyt viimeistään paljastunut puhtaasti uusliberalistiseksi projektiksi, jonka ainoa tarkoitus on mitätöidä demokratian merkitys politiikassa ja saada valtiot kilpailemaan työn hinta alas. Tämä luonnollisesti edellyttää myös julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan alasajoa. Kriisimaat ovat olleet tämän politiikan testilaboratorioita. Vaikka mediassa on toisteltu kyllästymiseen saakka valheita Troikan "menestyksestä" Irlannissa ja Portugalissa, on kylmän kyydin inhimillisestä hinnasta vaiettu säännönmukaisesti.


Kaikkein kovimman kuurin kokenut Kreikka on ajautunut taloudelliseen katastrofiin, mutta senkin tapauksessa musta on selitetty valkoiseksi: virallisen tarinan mukaan Kreikka ei ole leikannut ja kurittanut kansaansa tarpeeksi. Puhutaan siis maasta, jonka väestöstä neljäsosa on työttöminä, keskimääräinen eläke on alle 300 euroa ja itsemurhia tapahtuu kolmannes enemmän kuin vuonna 2010.

Kriisi on aiheuttanut luonnollisesti vastareaktion, kun pitkään itseään etsinyt vasemmisto on nostanut päätään. Nyt sillä on jälleen historiallinen tehtävä: murskata nykymuotoinen EU. Syriza osoitti, ettei yksikään jäsenmaa kykene tähän yksin. Tarvitaan laajamittaista poliittista vastarintaa, joka toimii tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Suomen Vasemmiston historiallinen virhe oli luopua eurokriitikistä 2000-luvun taitteessa. Vielä 90-luvun eurovaaleissa Vasemmistoliitto oli Suomen eurokriittisin puolue. Viimeistään 2007 eurovaaleissa linja kuitenkin muuttui ja alettiin puhua "rakentavasta kritiikistä" ja "EU:n muuttamisesta sisältä päin". Tämä siitä huolimatta, että jokainen EU:hun edes auttavasti perehtynyt ymmärtää, ettei Euroopan parlamentilla ole todellista valtaa vaikuttaa EU:n linjaan. Koko EU on rakenteeltaan niin epädemokraattinen, että osallistuminen koko vaaleihin on demokratian halventamista.

Vasemmistoliitossa on toki pidetty myös EU-kriittisiä puheenvuoroja. Jussi Saramo on ansiokkaasti oikonut harhaluuloja ja propagandaa Kreikkaan liittyvistä asioista ja puolueella on hyvät suhteet muiden maiden eurokriittiseen vasemmistoon. Ikävä kyllä Vasemmistoliitto tuntui humaltuneen viime eurovaalien menestyksestä, mikä on vaimentanut kaikken kriittisimpiä äänenpainoja. Ilmiö on sama, kuin presidentin valtaoikeuskeskustelussa Tarja Halosen aikana: kun on mieluisa ihminen kivassa pestissä, koko instituution mielekkyyttä ei osata tarkastella objektiivisesti.

Vasemmistolla on nyt historiallinen tilaisuus ottaa eurokritiikki takaisin Perussuomalaisilta, johon se pitkään Suomessa keskittyi. Perussuomalaiset ovat kuitenkin jo näyttäneet, että puheilla on hyvin vähän pohjaa. Vasemmistolla on kuitenkin pelissä myös ideologinen panos. Uusliberalistinen projekti nimeltä EU täytyy yksinkertaisesti pysäyttää, jos tulevat sukupolvet haluavat vielä päästä maistamaan edellisten polvien hyvinvointia, demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Olen äärimmäisen pettynyt, jos Vasemmistoliitto ei ensi kesän puoluekokouksessaan kirjaa tavoitteekseen Suomen eroa Euroopan Unionista ja rahaliitosta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Täytyy muistaa myös Esko Seppänen, joka oli pitkään europarlamentaarikkona.

Toivon, että Vasemmmistoliitto ryhdistäytyy. Monessa puolueessa oli puntit suunnilleen tasan EU:n vastustajien ja kannattajien kesken kansanäänestyksen aikaan mutta sitten EU-myönteinen siipi sai vallan. Tässä pragmatismi johti harhaan. Onhan luonnollista, että jos ollaan jo liitytty, on tehtävä yhteistyötä. EU-kriittisyys valui puolueiden marginaaleihin ja mahdollisti persujen nousun. Nykyinen EU on paljon huonompi kuin se mihin meidät liitettiin.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Kiitos kirjoituisesta olen liki kaikesta samaa mieltä ja varsinkin loppupäätelmästä. Omasta mielestäni EU:n rakenteisiin kohdistuvat muutospaineet ovat merkittävämpi ja myös Suomeen vaikuttava kehityslinja, kuin päiväkohtaiset hätätilaratkaisut, kriisipakettien määrä tai talouskuri. Voimistuva liittovaltiokehitys on kääntäen verrannollinen läheisyysperiaatteen tai demokratian toteutumiseen. Siksi mielestäni Brysselistä (tai virtuaalimarkkinoiden voimista) kumpuava federalistinen diktatuuri on torjuttava ja palautettava päätöksentekoa markkinavoimilta ja niiden lakeijoilta lähemmäs kansalaisia, edes kansallisten parlamenttien tasolle. Varmasti nyky-EU:n jälkeenkin löytyy mielekkäitä yhteistyöfoorumeita yhteisten ongelmien ja mahdollisuuksien hoitamiseen. Toivoisinkin mahdollisimman nopeasti (mieluummin eilen) siirryttävän EU:n kevytversioon, jossa EU:n nukkeparlamentti ja virkakoneisto ajetaan alas tarpeettomina tai jopa haitallisina yhdessä korkealentoisten ja sisällyksettömien ohjelmien ja lausuntojen kanssa. Jäljelle jäävä, ehkä konfederaatiopohjainen, unioni voisi keskittyä ylikansallisten haasteiden käsittelyyn. Poliittisia oikeuksia, kansalaisvapauksia, ympäristökysymyksiä ja muita arvoja voidaan sitten ajaa kansainvälisesti eri foorumeilla (YK, ETYK, PN...) ja kansallisin sekä bilateraalisin toimin.

Mielestäni on aika myöntää toteutetun strategian epäonnistuminen, on aika viheltää peli poikki, kerätä tappiot ja aloittaa uusi peli jossa pyritään säästämään kansalaisten 99 %:n osuuden palvelut niin Suomessa kuin muuallakin euroalueella sen sijaan että säästetään vain kriisistä hyötyvän yhden prosentin voittoja.

Käyttäjän mattivtvirtanen kuva
Matti Virtanen

Olen tosissani ihmetellyt vasemmistoliiton suhdetta euroon ja eu:n.
En ymmärrä vasemmistolaisuutta mutta olen elänyt sellaisessa käsityksessä että vasemmistoliitto on tosiduunarien puolue ja duunari ei erikoisemmin liputa ylemmääräisen vapaan valuutan ja halpatyövoiman liikkuvuuden puolesta.

Käyttäjän MattiParkkinen kuva
Matti Parkkinen

Vasemmistoliiton pitäisi nykytilanteessa hakeutua aidosti eurokriittiseksi puolueeksi. Euroliitto loppuu jossain vaihessa vääjäämättömästi. Vasemmistoliiton on turha roikkua euron tukipuolueena, kun alkuperäiset syyt lähteä kannattamaan euroa ovat romuttuneet. Eurosta on tullut puhtaasti ylikansallisten yritysten voitontavoittelua tukeva liitto. Asian muuttamiseen vasemmiston voimavaroilla ja kannatuksella ei ole mitään mahdollisuuksia. Toinen varteenotettava syy kääntää kelkka on perussuomalaisten kääntyminen eurokriittisestä puolueesta perinteiseksi euromyönteiseksi puolueeksi, kun joutuvat tukemaan kokoomuksen linjauksia tässä asiassa. Vasemmistoliiton poliittiisen kannatuksen kannalta eurokriittisyys nyt on avain kannatuksen kasvuun. Vaihtoehto on antaa tämä rooli itsenäisyyspuolueelle (IPU).

Toimituksen poiminnat