Ajan hengessä Ajatuksia yhteiskunnasta ja sen tilasta.

Oikeudenmukaisia sopeuttamistoimia

Kuten kaikki varmasti tietävät, Suomen taloudella ei mene hyvin. Vaikka talouden epätasapaino johtuukin ensisijaisesti vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin aiheuttamasta viennin pysähtymisestä, kansantaloudessa on reilusti sopeuttamisen varaa. Sopeuttamisella on julkisessa keskustelussa tarkoitettu ensisijaisesti leikkauksia, joita lähes jokaisen puolueen poliitikot ovat vuoron perään vaatineet. Vaatimuslistojen kärjessä ovat sosiaalietuudet, indeksit ja julkisen sektorin palkat.

Sopeuttamisvaatimukset eivät kuitenkaan ensisijaisesti perustu taloudelliseen tilanteeseen, vaan julkisen talouden kestävyysvajeeseen. Sen päälimmäinen syy ei ole "paisunut" julkinen sektori (joka itsessään on yksityisen sektorin kuihtumisen aiheuttama näköharha), vaan väestön ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkeneminen. Se vaatii Suomelta rakenteellisia uudistuksia, kun taas talouden suhdanteen kääntäminen vaatii ensisijaisesti elvytystä, kotimarkkinoiden elpymistä ja ostovoimaa lisääviä toimenpiteitä.

Suomalaista talouskeskustelua on kuitenkin jo usean vuoden ajan dominoinut oikeistolainen, elinkeinoelämän lobbaama velkakello-ajattelu. Oikeisto on taitavasti kyennyt hyödyntämään sitä surullista tosi asiaa, ettei suurin osa suomalaisista ymmärrä taloudesta yhtään mitään ja menojen karsiminen tuntuu kotitalouteen pohjautuvassa "maalaisjärjessä" ihan fiksulta. Valtiontalous ei kuitenkaan ole kotitalous. Maailmanhistoria ei tunne yhtä ainutta lamaa, josta austerity-oppi olisi johtanut valtion selviytymiseen kriisistä. Pääosa maailman johtavista ekonomisteista on varoittanut eurooppalaisia pitkittämästä kriisiä kasvua tappavalla leikkauspolitiikalla.

Oikeistolle kyseessä onkin ensisijaisesti ideologinen vaatimus ajaa alas hyvätuloisten ja elinkeinoelämän inhoama julkinen sektori, alentaa verotusta ja lisätä varallisuuden merkitystä elämän mahdollisuuksia määräävänä tekijänä. Talouden kriisi tarjoaa siihen yhtä hyvän sauman kuin kasvanut Venäjä-pelko Nato-jäsenyyden rummuttamiseen. Voisi jopa sanoa, että kyseessä on Suomen historian paras tilaisuus päästä eroon hyvinvointivaltion rippeistä.

Valtiontaloutta on täysin mahdollista sopeuttaa muutenkin kuin leikkaamalla palveluja ja pienentämällä sosiaalitukia ja palkkoja. Valtio tarvitsee lisää verotuloja, jota syntyy joko kasvun tai veronkorotusten kautta. Vastuullinen ja oikeudenmukainen talouspolitiikka vaatii molempia. Sopeutustoimien maksajina täytyy olla ne, joilla on siihen varaa.

Muutamia konkreettisia ehdotuksia julkisen talouden tasapainottamiseksi:

1. Yhteisöveron korotus 22 % prosenttiin ja yli 50 000 tuottavilta progressiivisesti ylöspäin max. 30 %.

Yhteisöveron laskeminen myytiin suomalaisille Jyrki Kataisen toimesta työllistävänä toimenpiteenä. Vähemmän yllättäen työpaikkoja ei syntynyt, mutta kansantalouteen syntyi miljardien vaje. Suomen yhteisöverotus on eurooppalaisittain varsin huokea, joten korottamisen varaa on. Nosto 22 % prosenttiin palauttaisi Suomen samaan veroluokkaan Ruotsin kanssa. Tuoton ylittäessä 50 000 euroa verotus kiristyisi progressiivisesti aina 30 % saakka. Malli on käytössä muun muassa Alankomaissa ja Hollannissa.


2. Eläkekatto 5000 euroon kuussa

Suomella ei ole varaa suurten ikäluokkien eläköitymisen aiheuttamaan taloudelliseen rasitukseen ilman mittavia julkisen talouden leikkauksia. On moraalitonta ja väärin, että yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta olisi tingittävä järjestelmän vuoksi, jonka suuret ikäluokat ovat itse rakentaneet itseään varten. Eläkkeiden oikeudenmukaistaminen on siksi tarpeellinen ja oikeudenmukainen toimi. Yli 5000 euron eläkkeet tulisi periä kokonaisuudessaan valtiolle. Vastaavasti pienemmät eläkkeet, erityisesti kansaneläke ja alle 1200 euron työeläkkeet, tulisi saada täysin verottomina.

3. Verotuksen painopisteen muutos

Varallisuuden lisäys ei lisää kulutusta kuin tiettyyn pisteeseen asti. Suomessa 1980-luvulta asti vallalla ollut ideologinen linja kulutuksen verottamisesta työn verottamisen sijaan on merkittävin syy julkisen talouden kestävyysvajeeseen. Samassa ajassa kun elinkustannukset ovat kallistuneet merkittävästi, jopa kaikkein suurimpien tulojen verotus on merkittävästi keventynyt. Tämä on paitsi suora tulonsiirto köyhiltä rikkaille, myös merkittävä kotimaista kysyntää ja sitä kautta kotimarkkinoita haittaava tekijä.

Verotuksen painopiste tulee siirtää takaisin työn verotukseen, jonka vastapainoksi kuluttamisen verotusta tulee merkittävästi vähentää. Ruuan arvonlisävero tulisi laskea puoleen (7 % on käytössä mm. Saksassa) ja yleinen arvonlisävero tulisi olla korkeintaan 20 %. Tämän dynaamisia vaikutuksia kansantaloudelle ei pidä aliarvioida. Kotimarkkinoiden ostovoiman parantuminen luo uusi työpaikkoja ja aiheuttaa myönteisiä kerrannaisvaikutuksia.

Työn verotusta ei kuitenkaan pidä kategorisesti kiristää, vaan oikeudenmukaisuuteen tähtäävää progressiota tulee kiristää. Pienempien tuloluokkien verotuksesta voitaisiin luopua jopa kokonaan, sillä tämä raha palautuu liki 100 %:sti kansantalouden kiertoon kulutuksena. Keski- ja suurituloisten verotus tulisi kiristää vähintään 2000-luvun alun tasolle. Oleellisinta on kuitenkin pääomatulojen progressio, joka poistaisi mahdollisuuden kiertää suurempien ansiotulojen verotusta. Kaikkein yksinkertaisin ja oikeudenmukaisin tilanne olisi, jos kaikesta mahdollisesta tulosta maksettaisiin saman yhteisen, progressiivisen taulukon mukaan.

4. Varallisuusveron palauttaminen ja jäähyväisvero veropakolaisille

Vaikka erityisen varakkaiden ahterin nuoleminen (pahoittelen karkeaa ilmaisuani) on nykyään kovasti muodissa, on tosi asia edelleen se, että veroja tulisi periä maksukyvyn mukaan. Suomessa saa menestyä ja tienata paljon. Se ei kuitenkaan ole oikein, että omalla palkkatyöllään tienaava maksaa vähemmän veroa kuin kymmenkertaisesti tienaava osakemiljonääri. Omistaminen ei luo kasvua tai lisää taloudellista toimeliaisuutta. Siksi varallisuusveron palauttaminen on vain ja ainoastaan järkevää. Sikäli kun Suomen sikariporrasta alkaa laajemminkin vaivata ns. veroitku, on mm. Yhdysvaltojen, Tanskan ja Norjan mallin mukainen jäähyväisvero varsin kohtuullinen korvaus valtion menettämistä verotuloista. Verojen välttely ei ole mikään ihmisoikeus.

5. Verovähennysoikeuksien karsiminen

Palkkatuloista tehtävät verovähennykset ovat oikein käytettynä tarpeellisia ja työllisyyttä ylläpitäviä talouspolitiikan keinoja. Lähtökohtaisesti ne ovat kuitenkin valtion myöntämää verotonta tukea työssäkäyvälle. Jos vaakakupissa ovat työssäkäyvät ja työttömät, lienee selvää, kumman tukemisesta tulisi ensiksi höylätä. Lista verovähennyskelpoisista asioista on kasvanut jo sen verran pitkäksi, että jossain vaiheessa on syytä pohtia, ovatko kaikki aivan tarpeellisia. Verovähennysoikeuden piiriin kuuluu muun muassa ammattikirjallisuus, joka useissa maissa katsotaan työnantajan maksettavaksi. Pääomatulojen vähennyksistä syntyvä, ansiotuloihin tehtävä alijäämähyvitys voitaisiin poistaa kokonaan. Mikäli vähennyksillä pystyy välttämään jo itsessään liian pienen pääomatuloveron kokonaan, on ihan kohtuullista katsoa henkilön hyötyneen pääomatulojen hankintaan liittyvissä veroissa jo tarpeeksi.
 

***

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Hieno kirjoitus siltä kannalta, miten saadaan loppukin toimeliaisuus kuolemaan maassamme. Se vain jäi mietityttämään, että missä kohtaa tässä oli se oikeudenmukaisuus?

Käyttäjän elmorautio kuva
Elmo Rautio

Jännästi sitä toimeliaisuutta riitti aiemmin, kun Suomessa vielä ajateltiin yhteistä parasta eikä nuoltu niin antaumuksella hyvätuloisten ahteristoa. En tiedä sinusta, mutta minusta oikeudenmukaisuutta on kerätä yhteiset varat niiltä, joilla on varaa maksaa. Pienituloisten ja vähävaraisten kiusaaminen ei yksinkertaisesti ole oikein.

Pekka Pylkkönen

Listassa on vain asioita jotka vaikeuttavat työn tekemistä, vähentävät sen kannustavuutta tai tekevät sen tarjoamisesta vaikeampaa.

Ei liene väärä arvaus todeta että et harrasta työssäkäyntiä?

Ihmettelen etenkin hinkua laskea alvia ja korottaa palkan verotusta. Se on suora tuki ulkomaisille tuotteille. Lasket niiden hintaa ja kasvatat suomalaisten tuotteiden hintaa.

Ja mistä helvetistä pieraisit yhteisöveron muutaman prosentin laskun tekevän "miljardien" loven verotuloihin?

Eläkeläisten suurituloisimpaan prosenttiin pääsee 4000e tyel-eläkkeellä. Kylläpä jo vain tuottaa hitosti tuo 5000e eläkekatto.

Ja hei: jos etuuksia on nyt nostettu koko 15 vuotinen nousukausi ja 10 vuotinen laskukausi niin missä oloissa näistä voi leikata edes sen verran mitä niitä on nostettu yli hintojen nousun?

Käyttäjän elmorautio kuva
Elmo Rautio

Mikä ihme siinä on, että aina kun joku uskaltautuu haastamaan oikeistolaisen veronalennusten ja menoleikkausten talouspolitiikan, alkaa joku saman tien teroittelemaan leimakirvestään? Kyllä minä ihan palkkatyötä olen tehnyt viimeiset viisi vuotta. Se siitä.

Yhteisöveron lasku 4,5 % prosentilla (joka ei nyt ihan muutama prosentti ole) vei valtion kassasta pelkästään viime vuonna 0,8 miljardia euroa ilman minkäänlaisia työllistämisvaikutuksia. Suomen yhteisöveroaste ei missään tapauksessa ole maailmanmittakaavassa korkeimmasta päästä ja kiristämisen varaa on.

Eläkkeissä 5000e/kk on lähinnä viitteellinen maksimi. Olennaista on kiristää suurempien eläkkeiden verotusta.

Tässä taloudellisessa tilanteessa ei ole mitään mieltä leikata mitään etuutta, joka kohdistuu pienituloisille. Jokainen sinne laitettu euro menee joka tapauksessa suoraan kulutukseen.

Pekka Pylkkönen

Anteeksi, se oli asiatonta.

Mutta olkoon muuten. Logiikkasi näyttää olevan kiristää ja kiristää kunnes kukaan ei enää tee mitään.

Käyttäjän elmorautio kuva
Elmo Rautio Vastaus kommenttiin #11

Ei, vaan ohjata ihmisten rahankäyttöä taloutta hyödyttävään kulutukseen omistamisen sijasta. Kyllä ne ihmiset 2000-luvun alussakin töitä tekivät, vaikka verotus oli kireämpää kuin tänä päivänä. Kun puhutaan, että nyt tarvitaan kovia toimia, se ei voi minusta tarkoittaa, ettei se koske millään tavalla maksukykyisintä väestöä. Vientivetoisena valtiona emme mahda maailman taloustilanteelle mitään, joten paras mahdollinen keino on huolehtia kotimaan ostovoimasta. Se luo työtä nimen omaan pk-sektorille.

Jyrki Paldán

Juuri näin. Ne joiden mielestä rahapolitiikan varjolla luotu valuutta täytyy maksaa tulevaisuudessa takaisin, voi maksaa minun tililleni suomen keskuspankin painamat markat. Nehän nimittäin ajoivat aikoinaan ihan saman asian kuin julkinen velkaantuminen nykyään, eikä niitä ole koskaan maksettu takaisin. Minun tililleni luonnollisesti siksi että setelipainolla varustettua suomen keskuspankkia ei ole enää olemassa ja minä keksisin käyttöä rahalle. Summa voidaan sopia vaikka pariinkymmeneen miljardiin, vaikka todellisuudessa se on tietysti suurempi.

#2
"Listassa on vain asioita jotka vaikeuttavat työn tekemistä, vähentävät sen kannustavuutta tai tekevät sen tarjoamisesta vaikeampaa."

Jännä tulkinta, itse näen asian juuri päinvastoin.

"Ja hei: jos etuuksia on nyt nostettu koko 15 vuotinen nousukausi ja 10 vuotinen laskukausi niin missä oloissa näistä voi leikata edes sen verran mitä niitä on nostettu yli hintojen nousun?"

Mitä etuuksia ja kuinka paljon on nostettu? Ostovoimakorjatut arvot, kiitos. Ainakin rikkaimman prosentin verot on tiputettu noin puoleen, etuushan se on kai sekin.

Pekka Pylkkönen

Etuuksia on niin paljon että pitää katsoa kokonaisuutta. Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilaston mukaan pienituloisimman kymmenyksen väestöstä - nämähän elävät perustuvalla - reaalinen ostovoima on kasvanut noin 20% vuodesta 1995 (tulonjaon kokonaistilaston aloitusvuosi) vuoteen 2013 (viimeinen tilastoitu vuosi).

Vuodesta 2008 - eli laman alusta - reaalinen ostovoima on kasvanut yli 5%. Tällä hallituskaudella kuuden ylimmän tulodesiilin reaalitulot ovat laskeneet samalla kun pienituloisimpien tulot ovat nousseet.

Tällä hallituskaudella suurituloisin kymmenys on menettänyt yli 3% reaalituloistaan.

Jyrki Paldán

Mistä löysit tilaston, jossa asiaa tarkasteltiin noin pitkällä aikavälillä, vai naputtelitko itse kaikkien vuosien tilastot erikseen taulukkoon?

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #5

Ne pitää ottaa ulos sieltä tietokantataulukoista valitsemalla tiedot mitä haluaa. Onneksi Tilastokeskus on tehnyt melko helpon käyttöliittymän siihen.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #6

Kiitos.

Mitä lukuja katsoit? En saanut käytettävissä olevilla rahatuloilla ihan samoja lukuja, mutta suunta oli ihan oikea. Merkittävin ero oli ehkä siinä että parastuloisimman kymmenyksen tulot laskivat 2008-2013 vain muutaman satkun, eli reilusti alle prosentin. Myös pienituloisimpien tulot kasvoivat "vain" hieman yli 6%. Suurituloisten lukemissa on paljon suurempi volatiliteetti ja esimerkiksi 2008-2012 kehitys oli ihan toisennäköinen. Hauskaa kuitenkin että jätit mainitsematta parastuloisimman desiilin tulokehityksen tuolla 1995-2013 aikavälillä. Sehän oli luonnollisesti yli 60%.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #7

Kyllä. 1995-2008 oli melkoista kasvun aikaa kaikille. Yleisesti ottaen minua ei niinkään kiinnosta suurituloisin desiili vaan duunareiden ostovoiman kehitys. Erityisesti raja pienipalkkaisen duunarin ja sosiaalietuuksia saavan henkilön välissä. Se on suurin työllisyyteen vaikuttava kuilu.

Toki paras tilanne on se että kaikkien ostovoima kasvaa. Näinhän meillä on pitkälti käynytkin poislukien tuo lama.

Tuloeroista en näe syytä pitää meteliä. Suurituloisin kymmenys tienaa meillä Suomessa kuusi kertaa sen minkä pienituloisin kymmenys. Ja ero kapenee kun huomioidaan vielä että pienituloisille suurin osa palveluista kuten terveydenhuolto ja lasten päivähoito on maksutonta.

Tosiaan Tilastokeskuksella on kaksi usein käytettyä tilastoa tuosta: tulonjakotilasto Ja tulonjaon kokonaistilasto.

Toimituksen poiminnat