Ajan hengessä Ajatuksia yhteiskunnasta ja sen tilasta.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Eilinen oli Suomelle aatehistoriallisesti merkittävin päivä sitten Neuvostoliiton romahduksen. Tasa-arvoisen avioliittolain läpimeno selkeällä enemmistöllä oli toki vain ajan kysymys, mutta silti merkittävä osoitus siitä, että Suomi todellakin elää henkisesti 2000-luvulla ja kuuluu kiinteästi kansainväliseen ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa vaalivien sivistysvaltioiden perheeseen.

Symbolisesti jopa itse lakia merkittävämpää oli tapa, jolla se tuli: kansalaisaloitetta on parjattu - aiheesta - näennäisdemokraattiseksi huuhaaksi, jolla ei ole mitään aitoa poliittista merkitystä. Eilen kuitenkin eduskunta päätyi hyväksymään kansalaisaloitteesta lähteneen lain, jota hallitus ei esittänyt ja jota lakivaliokunnan enemmistökin vastusti. Se osoittaa, että kansan mielipiteellä on merkitystä. Mutta ennen kaikkea se kertoo, että tämä konservatiiviseksi parjattu kansa on keskimäärin kypsä elämään nykyajassa.

Yllättäen ehkä merkittävin seuraus eilisellä äänestyksellä oli kuitenkin sen vaikutus kirkkoon. Kuten on jo pitkään tiedetty, Suomen evankelisluterilainen kirkko on tällä hetkellä tienristeyksessä. Kristillinen yhtenäiskulttuuri, jossa kirkkoon kuuluminen on oletusarvoista ja kirkon linjaa ei pahemmin kyseenalaisteta, on käytännöllisesti katsoen ohi. Kirkko on joutunut sellaisten kysymysten eteen, jotka eivät tarjoa sille hyviä vaihtoehtoja. Liian konservatiivinen kanta saa vapaamieliset eroamaan, liiallinen suvaitsevaisuus taas ajaa ahdasmieliset kirkosta. Siksi kirkon linja on pitkään ollut olla asioista mahdollisimman hiljaa.

Avioliittolain käsittelyn yhteydessä kirkko teki kuitenkin ison linjanvedon arkkipiispa Kari Mäkisen suulla, kun tämä sanoi enemmän tai vähemmän suoraan hyväksyvänsä homoseksuaalit tasavertaisina niin arvoltaan kuin oikeuksiltaan. Tämä aiheutti myrskyn, jonka seurauksena kirkosta eronnee viikonlopun aikana eniten ihmisiä sitten Ylen homo-illan.

Olen useaan otteeseen puhunut siitä, miten evankelisluterilaisen kirkon asema Suomessa on monella tavalla modernin länsimaisen demokratian arvojen vastainen. Vaikka kirkko ja valtio onkin virallisesti "erotettu" toisistaan, selkeä erityisasema lainsäädännössä antaa sille edelleen etuoikeuksia, joita sille ei kuulu ja valtaa, jota sille ei ole annettu. Sen keskeisin perustelu on kirkkoon kuuluvien suuri osuus koko kansasta.

Siksi katsonkin, että lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista aiheutti lyhyen ajan sisällä kaksi hyvää asiaa, jotka pitemmällä tähtäimellä liittyvät tasa-arvon toteutumiseen: lain hyväksymisen, joka johtaa seksuaalivähemmistöjen tasavertaisiin oikeuksiin, ja kirkon jäsenkadon, mikä vähentää kirkon poliittista vaiktusvaltaa ja mikä tulee varmasti antamaan pontta vaatimuksille uskonvapauden laajemmasta, aidommasta toteutumisesta Suomessa.

Minkään sivistysvaltion etu ei ole suuri ja ahdasmielinen kirkko. Kun kirkko puhdistuu ahdasmielisimmästä aineksesta, jäljelle jää pienempi, suvaitsevainen kirkko, johon kuulumalla vapaamielinen taviskristitty ei tule tukeneeksi hörhöporukan ahdasmielistä agendaa. Siispä vaikka kirkko onnistuisikin säilyttämään osan nykyisestä valta-asemastaan, sen vaikutus yhteiskuntamme henkiseen kehitykseen ei missään tapauksessa tule olemaan yhtä negatiivinen kuin aiemmin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JyrkiParkkinen kuva
Jyrki Parkkinen

Aatehistoriallisesti olemme vielä kehityksen alkupäässä. Homofobian jålkeen voitettaviksi tulevat sodofobia, nekrofobia, pedofobia ja monet muut seksuaalivähemmistöjä sortavat fobiat.

Käyttäjän ollimarkkanen kuva
Olli Markkanen

Fobiat ovat kaikki haitallisia pelkotiloja ja kyllä, ne tulee kaikki voittaa jos vaikeuttavat pelkääjän elämää niin että kyseessä on fobia. Se ei tietenkään tarkoita että pitäisi lapsiavioliitot laillistaa yms.

Käyttäjän elmorautio kuva
Elmo Rautio

Olen täysin samaa mieltä, että fobiat täytyy voittaa. Ehkä sitten Jyrkikin ymmärtää, että homoseksuaalisuudesta poiketen eläimiin sekaantuminen, nekrofilia tai pedofilia eivät perustu kahden täysvaltaisen ihmisen vapaaehtoiseen kanssakäymiseen.

Jaakko Häkkinen

Nimenomaan! On kaikkien etu, että ihmiset valuvat valtionkirkosta lahkoihin ja herätysliikkeisiin. Jokainen on onnellisimmillaan sellaisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa, jonka näkemykset (ja jonka johdon näkemykset) hän voi allekirjoittaa.

Nykyinen valtionkirkko on epävakaa tilanne, joka vuotaa milloin miltäkin reunalta: välillä lähtevät uudistusmieliset, välillä karkaavat vanhoillismieliset.

Suuren, hallitsevan valtionkirkon pirstaloituminen lähemmin samankokoisiin lahkoihin johtaa myös uskonnollisen tasavertaisuuden paranemiseen.

Käyttäjän ollimarkkanen kuva
Olli Markkanen

"On kaikkien etu, että ihmiset valuvat valtionkirkosta lahkoihin ja herätysliikkeisiin. Jokainen on onnellisimmillaan sellaisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa, jonka näkemykset (ja jonka johdon näkemykset) hän voi allekirjoittaa. "

Paitsi jos ei alkuun tiedä ihan kaikkia kantoja. Jälkeenpäin saattaa vaikka mitä ihmeellistä tulla vastaan ja jos on ehtinyt vuosia seurakunnan eteen palvella ja sen tuntee kodikseen ja ystävät ovat lähinnä sieltä, on todella vaikea lähteä sieltä ja saattaa ennemmin kärsien hiljaa toimia väärin seurakunnan painostuksesta. t. kokemus

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

ViNon kannanotto puoltaa eläinten kanssa tapahtuvaa sukupuolista kanssakäymistä, jos eläintä ei satuteta. Ja kyllähän sen satuttamisen huomaa. Ei siihen sanoja tarvita.

Toimituksen poiminnat