Kansalaisaloite uskonnollisen mielivallan ja moralismin puolesta

Kansalaisaloite on tähän mennessä osoittanut, että kansalaiset kannattavat pääasiassa hyviä asioita. Tasa-arvoinen avioliittolaki, aloite pakkoruotsin poistamisesta ja järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ovat hyviä esimerkkejä siitä, miksi kansalaisaloite on tarpeellinen väylä saada julkiseen keskusteluun asioita, joita eduskuntapuolueet tai kansanedustajat eivät joko uskalla, halua tai ymmärrä ottaa esille. Typerät ja mielivaltaisuuteen perustuvat aloitteet ovat yleensä jääneet muutamiin tuhansiin allekirjoituksiin, eivätkä ole koskaan edenneet mihinkään.

Tänä päivänä vaaditun 50 000 allekirjoituksen rajan ylitti kuitenkin aloite, joka toteutuessaan palauttaisi Suomen henkisesti satoja vuosia taaksepäin, romuttaisi alueellisen tasavertaisuuden ja toisi suomalaiseen julkisen sektorin työkulttuuriin piirteen, joka ei sinne kuulu. Kansalaisaloite terveydenhuollon henkilökunnan oikeudesta kieltäytyä suorittamasta raskaudenkeskeytystä eli aborttia on puhtaasti moralistinen, uskonnollisesti motivoitunut ja tekopyhä aloite, jollaista en olisi odottanut näkeväni kuin korkeintaan kristillisdemokraattien esityksestä.

Abortti on ollut Suomessa laillinen potilaan tahdosta vuodesta 1950 lähtien. Tuota ennen abortin saamiseksi edellytettiin vakavaa terveydellistä riskiä tai hengenvaaraa. Abortin saa tehdä ennen 12. rauskausviikkoa, myöhemmin poikkeustapauksissa. Suomessa tehdään vuosittain n. 10 000 raskaudenkeskeytystä. Syinä ovat useimmiten sosiaaliset syyt. Aloite ei siis ole kieltämässä aborttia, mutta käytännössä se hankaloittaisi merkittävästi sen saamista ja toisi tarpeetonta lisästressiä muutenkin henkisesti raskaaseen prosessiin. (lähde: thl.fi)

Aloitteessa ehdotetaan, ettei terveydenhuollon henkilökunnalla olisi eettisen tai uskonnollisen vakaumuksen perusteella velvollisuutta hoitaa raskaudenkeskeytystä. Tämä koskisi sekä lääkäreitä, hoitajia kuin opiskelijoitakin.

Se että ihminen ei halua synnyttää lasta, on täysin pätevä syy tehdä abortti. Muita syitä ei tarvita. Ajatus siitä, että ihmisen olisi kannettava ja synnytettävä ei-toivottu lapsi joko itselleen tai adoptioon on barbaarinen ja epäinhimillinen. Laki takaa oikeuden tähän, koska meidän lainsäädäntömme ei pohjaudu tekopyhyyteen. Lain tehtävä on suojella ihmisen oikeuksia, ei tarjota omaa moraliaan korkeampana pitäville tahoille keinoja määräillä muita. Se ei yksinkertaisesti kuulu heille. Päätös on raskaana olevan naisen, ei hoitohenkilökunnan, eettisen komitean, kyläpapin tai rauhanyhdistyksen.

Aloitteen alullepanijat perustelevat aloitetta eettisellä ristiriidalla raskaudenkeskeytyksen ja elämänsuojelun välillä, jota kuvataan "psyykkisesti raskaaksi". Myös Iltalehti ennätti sopivasti buustaamaan aloitetta uutisoimalla yksittäistapauksesta, jossa myöhäisestä abortista traumatisoitunut kätilö oli joutunut lopettamaan työnsä. Herää kysymys, miksi ihmiset ylipäänsä hakeutuvat alalle, jossa heidän työtehtäviinsä kuuluu aborttien hoitaminen, jos se on heille henkisesti liiaan haasteellista?

Käytännössä aloitteessa pyydetään terveydenhuollon henkilökunnalle oikeutta luistaa epämieluisaksi kokemistaan tehtävistä. Tämä ajatus on järjetön. Täsmälleen samalla perusteella voisi esimerkiksi raittiusaktiivi kieltäytyä antamasta hoitoa sammuneelle alkoholistille tai neulakammoinen antamasta insuliinia diabeetikolle. Puhumattakaan sitten muista julkisen puolen amatinharjoittajista ja työntekijöistä.

Jos kyse olisi virallisesti siitä, että abortinteko pelottaa, kuumottaa, tympäsee tai saa olon epämukavaksi, asiasta ei keskusteltaisi lakimuutosaloitteen tasolla. Siksi onkin olemassa taikasana "uskonto". Jostakin syystä se tekee perustelemattomankin asenteellisuuden päteväksi argumentiksi, ainakin julkisessa keskustelussa. Tämä on piirre, jota en missään tapauksessa haluaisi mukaan suomalaiseen päätöksentekoon. Valtio ja julkinen sektori tulee jatkossakin säilyttää virallisesti tunnustuksettomana. Se tarkoittaa myös sitä, että julkisella alalla työskentelevät sitoutuvat pitämään uskonnolliset mielipiteensä omina tietoinaan ja kunnioittamaan myös muiden uskonvapautta. Tämä kuuluu myös Lääkäriliiton viralliseen ohjeistukseen.

Ei pidä myöskään unohtaa, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa. Siksi on aito uhka, että sikäli kun omasta lähiterveyskeskuksesta ei löydy aborttiin suostuvaa lääkäriä, toimenpidettä pitäisi lähteä tekemään kauemmaksi. Onkin mielenkiintoista nähdä, kumpi on esimerkiksi keskustalaisille tärkeämpi arvo: alueellinen tasa-arvo vai uskonnollinen moralisointi?

Suomalainen terveydenhuolto ja sen lainsäädäntö tulee säilyttää 2000-luvulla. Demokratia ei ole enemmistön mielivaltaa.

elmorautio
Sitoutumaton Oulu

Toimittaja, aate- ja oppihistorioitsija ja aineenopettaja Oulusta. Olen urheiluhullu ja kulttuurihörhö, joka pitää ääntä sivistyksen, tasa-arvon ja järkiperäisen keskustelukulttuurin puolesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu